Määritelmä
Rakeidenvälinen korroosio, joka tunnetaan myös nimellä intergranular attack (IGA) on paikallinen korroosiovauriokuvio, joka esiintyy ja kehittyy metallin raerajalla tai sen lähellä sopivassa korroosioympäristössä. Rakeiden välinen korroosio alkaa metallimateriaalin pinnasta, kehittyy raerajaa pitkin sisäpuolelle, jolloin rakeiden välinen tarttuvuus katoaa ja materiaalin lujuus katoaa lähes kokonaan. Materiaalien ja komponenttien rakeiden välisen korroosion arviointimenetelmiä ovat pääasiassaupotuskoejasähkökemiallinen mittaus.

Ominaisuudet
Rakeidenväliselle korroosiolle on ominaista, että kun metallipinta ei vaurioidu, rakeet ovat menettäneet sidoslujuutensa ja metallin terävä ääni on menetetty. Vaikeissa tapauksissa se hajoaa jauheeksi vain kevyellä napautuksella.
Rakeiden välisen korroosion olosuhteet
1. Metallin tai lejeeringin epäpuhtaudet tai toiset faasit saostuvat raerajaa pitkin.
2. Raerajan ja rakeen välinen ero kemiallisessa koostumuksessa muodostaa sopivassa väliaineessa korroosiosolun, jossa raeraja on anodina ja rake katodina, ja raeraja liukenee valikoivasti.
3. Tietyn syövyttävän väliaineen läsnäolo.
Joissakin metalliseos-väliainejärjestelmissä esiintyy usein vakavaa rakeidenvälistä korroosiota. Esimerkiksi,austeniittista ruostumatonta terästä(304 ruostumaton teräs on yleisin austeniittinen ruostumaton teräs ja sitä käytetään laajalti ruoanlaittovälineissä, ruokailuvälineissä ja keittiövälineissä. 316 ruostumaton teräs on toiseksi yleisin austeniittinen ruostumaton teräs) voi aiheuttaa vakavaa rakeiden välistä korroosiota tietyissä syövyttävissä aineissa, kuten esim. heikosti hapettavat aineet (kuten hiilihapotettu merivesi, MgCl2liuos jne.) tai voimakkaat hapettavat väliaineet (kuten väkevä typpihappo).


Upotuskoe rakeiden väliselle korroosiolle
Rakeiden välisen korroosion upotuskokeisiin kuuluvat pääasiassa: kiehuva typpihappotesti, hapan rautasulfaattitesti, hapan kuparisulfaattitesti ja typpihappo-fluorivetyhappotesti.
- Kiehuva typpihappotesti vaatii viisi sykliä (48 h/sykli) testausta 65 %:ssa kiehuvasta HNO:sta3, ja testiliuos tulee päivittää jokaisen syklitestin jälkeen. Lopuksi testitulokset arvioidaan näytteen massahäviön mukaan. Joissakin tapauksissa viljan irtoaminen havaitaan paljaalla silmällä tai mikroskoopilla.
- Hapan rautasulfaattitesti on kaksoisreagenssitestimenetelmä Fe:lla2(NIIN4) 3passivointiaineena ja H2NIIN4passivointiaineena. Sitä voidaan käyttää kromikarbidin saostumisen aiheuttaman raerajakorroosion testaamiseen epästabiilissa austeniittisessa ruostumattomassa teräksessä ja kromikarbidin ja σ-faasin aiheuttamaa rakeiden välistä korroosiota stabiloidussa ruostumattomassa teräksessä. Menetelmällä voidaan myös testata haponkestävien terästen ja korroosionkestävien metalliseosten rakeiden välistä korroosiotaipumusta, joka johtuu raerajakromin ja molybdeenin puutteesta tai σ-saostuksesta.
- Hapan kuparisulfaattiliuostesti on rakeidenvälisen korroosion testimenetelmän, joka tunnetaan myös nimellä Hatfield-menetelmä, Krupp-menetelmä tai Strauss-menetelmä, aikaisin sovellus. CuSO4on passivointiaine testiliuoksessa, ja H2NIIN4nopeuttaa korroosiota. Vuonna 1958 Warren ehdotti ensimmäisen kerran 10 % HNO:n käyttöä3{{0}}%HF-liuos kvantitatiivisena testimenetelmänä molybdeenipitoisen austeniittisen ruostumattoman teräksen rakeiden välisen korroosioherkkyyden arvioimiseksi. Menetelmä soveltuu molybdeenipitoisen austeniittisen ruostumattoman teräksen raerajakromin puutteesta johtuvan rakeiden välisen korroosion testaamiseen. Lämpötilavaatimus kokeen aikana on 70 astetta ±0,5 astetta, 2h syklinä, yhteensä kaksi sykliä, testitulokset arvioidaan laatuhäviön mukaan.
Testilaite
Mitä tulee korroosiomekanismin tutkimuksen päätelmään, olipa kyseessä sitten laimennusteoria, rakeiden välisen σ-saostumisen teoria tai raerajaadsorptioteoria, tärkein tekijä on oltavalämpökäsittelyn lämpötila.



